HOLA BLACK MAGIC GHOST F**KING SIX!!!

Käytiinpä katsastamassa miten hyvin Psychedelican julkaisulistalla vinyylipuolella ratsastava BLACK MAGIC SIX iskee Oulussa kesällä avatun Nuclear Nightclubin lauteilla kera tanskalaisen HOLA GHOSTin.

Bemarit paahtoivat ja Hola Ghost tykitti päälle sen verran mellevästi, että jälkimmäisen kanssa levypomot kävivät neuvottelunsa loppuun ja sopimus bändin pitkäsoiton ("The Man They Couldn't Hang") julkaisemisesta myös vinyylimuodossa sai lopullisen tulen alleen. Rajoitetusta kasettipainoksesta myös neuvoteltiin, mutta aika näyttää.. Aikataulu on jossain vuoden 2010 ensimmäisellä neljänneksellä ja tarkempaa päivämäärää huudetaan kunhan kaikki asiaankuuluvuudet kuntoon. Eli kiitosta ja terveiset vaan: Jeppe, Peter, Stefan, Jukka ja Japa!

Ainakin jotain hyvistä fiilingeistä tallentui myös jälkipolvien ihmeteltäväksi...

The Dwyers - Gas Station Masturbation arvioita

The Dwyers Gas Station Masturbation -levyn arvostelukappaleet lähtivät maailmalle hieman jälkijunassa, mutta palaute on sitä mitä odotettiin - onhan tämä hemmetin kova lätty!

RUMBA 18/09:

THE DWYERS: GAS STATION MASTURBATION
Psychedelica Records

Ihan jokaisesta kotimaisesta punklevystä ei enää jaksa innostua, mutta turkulaisryhmän esikoisalbumi on valmista sekä melodista että miellyttävän lihaksikkaasti soitettua rockmusiikkia.

Ryhmällä on taustaa Teemu Bergmanin "alkuperäisenä The Heartburnsina". Gas Station Masturbation kuulostaa siltä, että yhdessä on soitettu riittävän pitkään ja patoutunut sanomisen tarvee purkautuu sitäkin suuremmalla riemulla.

Avausraita About to Crack jää päähän kertaiskusta eikä biisimateriaalissa muutenkaan ole naputtamista.
(Manu Haapalainen) 4/5

DESIBELI.NET:

Turkulaisen The Dwyers-nelikon rouhea punkrock osuu otolliseen maaperään. Muutaman kokoelmakappaleen ja yhden seiskatuumaisen jälkeen yhtyeen debyyttipitkäsoitto Gas Station Masturbation esittelee yhdentoista kappaleen paketin juoksevaa ja rosoista tykitystä, jossa laulaja-kitaristi Eemeli Lehtosen karhea englanninkielinen laulu saa hienosti tukea kitaristi Mirko Metsolan taustalaulusta. Mikko Järviön vauhdikas rumpalointi yhdessä Anttoni Alhon jyräävän basson ja kitaristien melodisen paahdon kanssa muodostaa kaavan, jota kuunnellessa ei ihmetytä yhtään että The Heartburns/ Kakkahätä-77-mies Teemu Bergman on joskus soitellut myös The Dwyersin kaverien kanssa. Samanlaisesta koukukkaasta punk-karheudesta on nimittäin kyse.

Heti avausraita About To Crack lähtee polkemaan tiellä josta ei loppulevyllä juuri poikkeilla. Kaahauksessa on mukavan rento ote, vaikka aika tiukasta ja jopa tylystä mätkeestä on kyse. Betty Suen irtonainen koukukkuus ei sinänsä esitä mitään ennen kuulematonta mutta ottaa kaavastaan hyvän niskaotteen. Lajityypin luoma henkilökohtainen lämmön tunne vaikuttaa tottakai vahvasti omaan tykästymiseen, mutta kieltämättä Dwyersin samaan aikaan tiukka mutta rosoisen rento ote asiaansa nostaa lätyn esiin pimeän vuodenajan punktarjonnasta. This Is The Dayn vahva kertosäe, Waiting For A Bulletin edellisiäkin vauhdikkaampi pyörre melodisella vuorolaulukerrolla, Poverty & Luxuryn hyväntuulinen remellys ja nimibiisin bensankäryinen rämäkkyys nostavat kaikki meikäläisen peukkuja kohti kattoa. Kun kaavasta ei myöskään notkahdella, niin kyllä tämä meikäläisen kaltaiselta punk-diggarilta aika ison pistesaaliin kerää.
Ilkka Valpasvuo, 4/5

ROKKIZINE:

Turkulainen The Dwyers julkaisi tämän debyyttilättynsä jo tuossa kesän lopulla, mutta Zinen toimitukseen lätty ilmestyi parin mutkan kautta pienellä viiveellä. Eipä siinä mitään, sillä bändihän on edelleenkin varsin ajankohtainen.

Tämä mm. entisiä Heartburnsin ja nykyisiä Kakka-hätä 77:n jäseniä sisältävä nelikko on keikkaillut viime aikoina melko ahkerasti Suomen pikkukuppiloita läpi ja tuo keikoilta tuttu kohtuullisen melodinen, mutta toisaalta varsin paljas ja raaka punkrock on nyt siirretty ensimmäistä kertaa CD-muotoon ja lopputulos ihan vähintäänkin kohtuullinen.

Ilahduttavinta The Dwyerssissa ovat alusta lähtien olleet tarttuvat sävellykset, jota sopivan lohduttomat lyriikat komppaavat oikein toimivasti. 11 raitaa ja alle 25 minuuttia pyörähtää nopeasti läpi, mutta mukaan pääkoppaan tarttuu useampikin näppärä biisi: heti avausraita About To Crack ja sitä seuraava keikkojen hittibiisi Betty Sue ovat ihan priimakamaa tässä genressä. Esiin on syytä nostaa myös tarttuva nimikkobiisi Gas Station Masturbation, äkäinen Run Run Run ja aivojen nollaamisesta kertova Powerty & Luxury. Nippuun mahtuu ainoastaan pari vähän heikompaa raitaa, jotka jäävät muiden varjoon.

En suosittele, jos arvostat musiikissa pelkkää teknistä suorittamista soittamisen tai tuottamisen muodossa. Tämä levy tai bändi ei ole sinulle. Jos sen sijaan innostut hyvistä biiseistä, rehellisestä tulkinnasta ja tosielämän tarinoista kannattaa tutusta tähän turkulaisryhmään. Bändi luo mitään uutta, mutta kierrättää toimivaa systeemiä vähintäänkin toimivasti. 8/10

CLASSIC ROCK SUOMI:

The Dwyers: Gas Station Masturbation
(Psychedelica Records/Airiston Punklevyt)

The Dwyersien ensimmäinen kokopitkä on mainio punklevy. Biiseissä on räväkkä ote ja mieleenpainuvat, helposti mukana hoilattavat kertosäkeet. Hälläväliä asenne yhdistettynä tiukkaan soitantoon luo kontrastin, josta hyvät punklevyt on tehty. The Dwyersien maailmankuva on synkeä: elämä potkii ja parisuhteetkaan eivät toimi. Oikeastaan vain Happy biisissä ihmetellään hetken, että paistaa se aurinko joskus risukasaankin. Kuuntelussa on siis melkoisen täydellinen punkpaketti kansiaan myöten. Toki rosoa ja säröjä löytyy, mutta tämän tyylisessä musiikissa sekin on vain plussaa ja kuuluu tavallaan genren koodistoon. Jossain määrin biisien samankaltaisuus saattaa pidemmässä kuuntelussa häiritä, mutta toisaalta levyä ei myöskään ole turhalla pituudella pilattu. Kokonaisuus siis toimii ja yhtyeen "päin pläsiä" -asenne kirkastuu jokaisen kuuntelun jälkeen. The Dwyers edustaa uuden polven suomipunkkia ja operoi musiikillisesti samoilla leveyspiireillä mm. The Heartburnsien, The Over Attacksien ja Nazi Death Campin kanssa. Suomenkielisistä bändeistä ehkäpä Kakka Hätä -77 voitanee samaan genreen sijoittaa, tosin jälkimmäisen kohdalla ei musiikillisesti mennä ehkä yhtä vauhdilla eikä tiukastikaan. The Dwyersien toinen kitaristi Mirko vaikuttaakin myös KK -77:n riveissä.
Jake Keronen

ROCKFREAKS.NET:

The Dwyers may just be the best punk band Finland has ever produced, at least if you are to judge by their debut album "Gas Station Masturbation". It's a record that combines just the right amounts of speed, garage-y production, melodic sing alongs and driving rhythms to push all the right buttons on me, and should do the same on you if you're at all into smaller, local-sounding bands like Steady State, American Armada, or Real Life Version meddling with the sound of some larger acts like The Flatliners and Off With Their Heads. Lips drooling yet?

If those bands don't say anything to you (check them out, all reviewed on Rockfreaks.net), then lets just call The Dwyers raspy, gravelly, working class punk rock where street punk influences occasionally peak from around the corners. And corners is what this record is essentially made out of (for the lack of a better expression), as the screeching guitars have a fantastic melodic ring to them thanks to the raw edges and recorded-in-a-garage production. All songs are played at a high but comfortable speed, enough to give the album a superb 'debut album' energy and a passionate vibe, but still at a reasonable level so that there's lots and lots of space for some memorable sing alongs. Sometimes these may be somewhat subtle, such as on "Run Run Run", where they open a few listens in, but on especially the first five tracks you'll no doubt be singing along the first time you hear them.

"Betty Sue", "Gas Station Masturbation", "Happy", "About To Crack" and "Poverty & Luxury" are such examples, but especially "Waiting For A Bullet" should even have bigger venues singing along from the top of their lungs to the infectious "Just waiting for a bullet this is like Russian roulette" line. But these are just the highlights, because there aren't really any bad songs on the record. All tracks have a rowdy, "lets go" attitude to them, some of which is certainly caused by the speedy pace, but most of which can be attributed to the hoarse, raspy dual vocals of singers Eemeli & Mirko, which bring a harsher Chuck Ragan/Chris Wollard (Hot Water Music) combo into mind. At the same time, there's a positive, feel-good vibe to the tracks, one that makes the listener feel like he's in a need of a local punk show at some graffiti decorated underground venue. When put together, the two very different feels translate into a winning formula. [8]

IMPERIUMI.NET:

The Dwyers
Gas Station Masturbation CD
[ Psychedelica Records / Airiston Punk-levyt ]
( 7½ )

Suomalainen punk tuntuu voivan paksusti. Jos korvia ei täytetä metallisella HC:lla, vastaan kävelee yksi toistaan rehvakkaampia vanhan koulukunnan punk-orkestereita. Omaperäisyys ei ehkä aina ole kummallakaan osapuolella huipussaan, mutta toisaalta laatukriteerit ovat korkealla.

Niinpä The Dwyerskin nappaa nopeasti mukaansa. Hämmentävällä sanaleikillä siunattu Gas Station Masturbation pistää alusta lähtien räkäpunkrock-vaihteen päälle ja rullaa maaliin hikisenä mutta energisenä. Alkuaikojen miehistökytkökset The Heartburnsiin kuuluvat The Dwyersinkin musiikissa, mutta tämä kvartetti sisällyttää 11-päkkiinsä velipoikiaan enemmän rentoutta ja melodioita, joten verrokkipuheet voidaan oikeastaan lopettaa tähän paikkaan. Paikoin - vaikkapa This Is the Dayssa - The Dwyers on jo niin toisilla mailla, että mieleen juolahtaa aivan toiset suomalaisbändit kuten Wasted ja I Walk The Line.

Gas Station Masturbationin sävellykset ovat tosin joskus hieman juostenhutaistuja, mutta levyn sisäiset pikku tyylierot ja bändin yleinen meininki pelastavat paljon. Treenikämpän natsavuoret, kaatuneet kaljat ja nahkatakkien ummehtuneen tuoksun voi haistaa tältä levyltä, ja bändin draivissa on juuri sopivasti rentoutta ja raivoa. Myös laulaja Eemeli Lehtonen sylkee ihmissuhteita, kaljapulloa ja pesäpallomailaa pyörittelevät sanoituksensa riittävällä angstilla kuulijan naamalle.

Eipä tätä siis enempää analysoimaan. Punk lähtee selkärangasta, ei aivolohkoista, ja samalla perstuntumalla voi suositella ihmisiä Gas Station Masturbationiinkin tutustumaan.

VERTIGO.CD:

THE DWYERS: GAS STATION MASTURBATION
Ydinkysymys: Kulkeeko Dwyers Heartburnsin jalanjäljissä?

Rennolla otteella räimitty katupunkki on valloittanut Suomea jo ainakin puolen vuosikymmenen ajan. Heartburns, Kakkahätä - 77, Nazi Death Camp ja Fuckmes ynnä muut poppoot ovat tehneet tunnetuksi tätä kaljahuuruilla terästettyä asennetta. Musiikissa kiteytyy yleensä se, että rento meininki ja huumori ovat yhtä tärkeitä osia elämää, kuin tiukkapipoinen maailmaparannus.

Voittopuolisesti 77-punkista vaikutteita ammentavat ja katupunkkiin kallellaan olevat bändit ovat tulleet Helsingistä, Lappeenrannasta ja kotoisasti Kouvolasta. Nyt joukkoon liittyy myös Turusta peräisin oleva The Dwyers. Tosin Länsi-Suomen lippu ei kovin korkealla nouse vieläkään, koska yhtyeessä huseeraa, tai on huseerannut, samoja jamppoja, kuin esimerkiksi Heartburnsissa.

Vuonna 2007 perustetun Dwyersin esikoislevy "Gas Station Masturbation" julkaistiin jo aikaisemmin kesällä vinyylinä ja vasta äskettäin cd-versiona. Yhdentoista biisin pläjäyksessä yhtye kiteyttää tehokkaasti tyylinsä peruspiirteet. Hieman räkäinen riffittely yhdistettynä tarttuviin melodioihin jumittaa levyn tiukasti masiinaan. Sanoitukset tosin hieman hämmentävät. Sydänsuru ja tietty alakulo laskevat fiilistä. Kuitenkin päällimmäiseksi mieleen jää rento meininki, joka tekee joka päivästä astetta stressittömämmän.

Gas Station Masturbation on kompakti paketti tarttuvaa punkkirämistelyä, tosin ehkä hieman yllätyksetön. Kaikki palikat ovat turvallisesti kohdallaan, mutta alkavatko kollegat muistuttaa liikaa toisiaan. Toisaalta onko sillä niin väliä, kun musiikki toimii ja bändien keikoilla saa riehua kunnolla. Ainakin Dwyers on tiukassa keikkakunnossa. Asia tuli todistettua taannoin kotoisasti Kouvolassa.
3/5 Laura Haarala

Kova on äijien keikkakuntokin, tämä tuli todistettua Raahen ja Oulun keikoilla. The Dwyers, Kakka-hätä 77 ja Kyösti Kovismäki Psykedeelisten iltamien jälkeisenä päivänä 28.11.2009. Raahen Punk-huolto kiittää.

Seuraava keikka The Dwyers-porukalla 19.12.2009 Bar Loosessa Helsingissä - menkäähän paikalle ja ostakaa levy ellette vielä omista sitä!